Jos koira ei pissaa enää kävelyllä joka kolmannen kiven tai puun kohdalla, tämä on selvä varoitusmerkki. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä tehdä, jos koirasi ei ole pissannut useaan tuntiin.
Koira ei pissaa
© BillionPhotos.com / stock.adobe.com
Jos koirasi ei enää pissaa normaalisti, se on varoitusmerkki.
Sisällysluettelo
- Kuinka vaarallista on, jos koira ei pissaa?
- Syyt: mitkä tekijät voivat vaikuttaa siihen, että koira ei pissaa?
- Oireet: millaisia oireita koiralla on silloin, kun se ei pissaa?
- Milloin minun on mentävä eläinlääkäriin, jos koirani ei pissaa?
- Diagnoosi: millaisia tutkimuksia tehdään, kun koira ei pissaa?
- Kuinka voin tukea koiraa, kun se ei pissaa?
Kuinka vaarallista on, jos koira ei pissaa?
Jos koirasi ei ole pissannut lainkaan tunteihin tai ponnisteluista huolimatta ulos tulee vain pisara virtsaa, on tärkeää toimia nopeasti. Sinun on otettava yhteyttä eläinlääkäriin mahdollisimman pian. Syynä voi olla vaarallisia sairauksia: pahimmassa tapauksessa virtsarakko voi jopa räjähtää, jos sitä ei voida tyhjentää.
Syyt: mitkä tekijät voivat vaikuttaa siihen, että koira ei pissaa?
Aikuiset terveet koirat voivat olla pissaamatta noin 10–12 tuntia. Tätä pidempi pidättäytyminen on yleensä merkki terveysongelmista. Voi olla useita syitä, miksi koirasi ei pysty pissaamaan:
Veden puutteessa myös pissaamisen tiheys ja määrä vähenevät huomattavasti. Jos koiralla ei esimerkiksi kuumina päivinä ole tarjolla juomavettä tai koira menettää runsaasti nestettä oksentelun tai ripulin vuoksi, se voi kuivua hyvin nopeasti. Hoitamattomana kuivuminen voi aiheuttaa elinten toimintahäiriöitä.
Virtsateiden osien tulehdusta kutsutaan virtsatietulehdukseksi. Tähän kuuluu esimerkiksi virtsarakon tulehdus.
Myös munuaiset, virtsanjohtimet tai virtsaputki voivat tulehtua. Yleisimmät virtsateiden infektiot ovat bakteerien (esim. E. coli ja enterokokit) aiheuttamia. Virtsatietulehduksesta kärsivillä koirilla on usein kipua, eikä ne toisinaan pissaa ollenkaan.
Virtsateiden tukkeutuminen (tukos) estää virtsan ulosvirtausta munuaisten, virtsateiden, virtsarakon ja virtsaputken kautta. Tyypillisiä tukkeutumisen syitä ovat virtsakivet, virtsateiden tai virtsarakon kasvaimet ja eturauhasen laajentuminen.
Tukos missä tahansa virtsateiden osassa (munuaisista virtsaputkeen) voi lisätä virtsateiden sisäistä painetta ja vähentää virtsan virtausta. Pahimmassa tapauksessa se johtaa siihen, että koira ei pysty enää pissaamaan lainkaan.
Kuten kaikilla nisäkkäillä, myös koirilla on kaksi munuaista, jotka koostuvat tuhansista pienistä suodatinyksiköistä (nefroneista). Munuaissairauksiksi kutsutaan tiloja, joissa nefronit katoavat. Tämä voi johtua esimerkiksi vammasta, infektiosta, virtsankarkailun häiriöistä (virtsakivet), sydänsairaudesta tai kasvaimista.
Sairaat koirat joutuvat joskus pissaamaan hyvin usein tai epäsäännöllisesti. Osa koirista ei pysty virtsaamaan lainkaan.
Niveltulehdus (artriitti / artroosi) aiheuttaa koiralle usein selkä- tai jalkavaivoja. Kaikenlainen liikkuminen aiheuttaa koirille ongelmia. Jotkut koirat jopa välttelevät kävelyä kivun vuoksi eivätkä enää käy pissalla.
Voimakas ahdistuneisuus tai shokkitila voi johtaa siihen, että koira unohtaa aiemmat tottumuksensa ja on hämmentynyt.
Tyypillisiä laukaisevia tekijöitä ovat kovat äänet, yliherkkyys uudessa ympäristössä, posttraumaattiset stressireaktiot, toisen koiran hyökkäys, väkivallan käyttäminen kasvatuksessa tai voimakas suru. Tällöin koirat ovat usein hämmentyneitä, eivätkä muista juoda, syödä tai pissata.
Onnettomuudet, tappelut muiden eläinten kanssa tai leikkaukset voivat aiheuttaa sisäisiä vammoja. Virtsarakon seinämän repeytymistä on vaikea havaita ulkopuolelta. Koska virtsa kulkeutuu vatsaonteloon heti kehittymisen jälkeen, sairastuneet koirat eivät pysty toisinaan enää pissaamaan.
Hermostollista sairautta kutsutaan myös neurologiseksi sairaudeksi. Jos lihasten jännittämisestä ja rentoutumisesta vastaavat hermot ovat vaurioituneet, koirat eivät toisinaan enää kykene pissaamaan.
Virtsateiden kasvainsairaudet ovat koirilla melko harvinaisia. Kasvaimia esiintyy useimmiten virtsarakossa. Sekä hyvänlaatuiset että pahanlaatuiset kasvainsairaudet voivat johtaa siihen, että koirat eivät pysty pissaamaan.
Oireet: millaisia oireita koiralla on silloin, kun se ei pissaa?
Jos koira ei pissaa, se voi johtua monista eri syistä. Tällöin ilmenee yleensä myös muita kyseiselle sairaudelle tyypillisiä oireita:
- koira on hyvin heikko ja passiivinen
- kipu (voihkiminen, ulina, maiskuttaminen, sukuelinten alueen nuoleminen, lisääntynyt virtsaamistarve)
- koira ei enää syö lainkaan tai syö huonosti
- oksentelu
- ripuli
- kuume (yli 39 °C:n ruumiinlämpötila)
- virtsan hajun ja/tai värin muutos (esim. veren aiheuttama punaisuus)
- voimakkaasti lisääntynyt juomamäärä
Tärkeää: Jos koira pissaa vain vähän tai ei lainkaan, se voi olla merkki hengenvaarallisesta virtsaputken tukkeumasta!
Milloin minun on mentävä eläinlääkäriin, jos koirani ei pissaa?
Jos koiran vointi heikkenee äkillisesti tai se ei pissaa lainkaan vuorokauden sisällä, on se yleensä koiralle erittäin epämiellyttävää tai tuskallista. Esimerkiksi virtsaputken tukkeuma on hengenvaarallinen hätätilanne! Jos epäilet koirasi sairastuneen, ota yhteyttä eläinlääkäriin mahdollisimman pian.
Diagnoosi: millaisia tutkimuksia tehdään, kun koira ei pissaa?
Eläinlääkäri haluaa ensin selvittää koiran esitiedot. Tähän liittyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi: Kuinka usein ja kuinka paljon koirasi virtsaa? Tuoksuuko virtsa erilaiselta? Onko koirallasi jokin lääkitys?
Tämän jälkeen suoritetaan perusteellinen tutkimus (yleinen kliininen tutkimus). Erityisen tärkeää on selvittää, kuinka suuri koiran virtsarakko on (erittäin täynnä tai tyhjä) ja osoittaako koira kipua vatsaa kosketettaessa.
Epävarmoissa tapauksissa eläinlääkäri voi lisäksi tehdä useita erityisiä tutkimuksia:
Peräsuolen tutkimus
Urosten kohdalla eläinlääkäri tekee peräsuolen tutkimuksen (paksusuolen ja viereisten rakenteiden seulonta) eturauhasen koon mittaamiseksi.
Virtsanäyte
Virtsan tutkiminen on erityisen tärkeää silloin, kun koiralla on virtsaamiseen liittyviä ongelmia ja kipuja. Virtsatikulla tarkastetaan, onko virtsassa tulehdussoluja, verta tai muita aineita. Lisäksi eläinlääkäri määrittää virtsan ominaispainon (USG). Tämä kertoo, onko virtsa vesipitoista vai hyvin kyllästettyä.
Virtsan sedimentti
Eläinlääkäri tutkii myös pisaran virtsaa mikroskoopilla (virtsan sedimentti). Siitä voidaan nähdä, onko virtsassa bakteereja, tulehdussoluja ja punasoluja ja kuinka paljon niitä on. Virtsarakonsyöpää sairastavan virtsassa voi olla syöpäsoluja, virtsakivistä kärsivän virtsassa kiteitä (virtsakivien ”edeltäjiä”).
Bakteriologinen tutkimus
Bakteeriperäisessä virtsarakon tulehduksessa virtsanäyte analysoidaan laboratoriossa ja tehdään bakteriologinen tutkimus. Tällöin selvitetään, onko virtsassa bakteereja ja mikä antibiootti kyseisiin bakteereihin auttaa.
Verikokeet
Myös verikokeet eli verenkuvan ja elinten arvojen arviointi ovat usein hyödyllisiä.
Lisätutkimukset
Eläinlääkäri voi tehdä lisätutkimuksia riippuen siitä, mikä on syy siihen, että koira ei pissaa.
Röntgenkuvat tai ultraäänitutkimus ovat erittäin hyödyllisiä virtsakivien tai eturauhasongelmien kohdalla. Joskus tarvitaan myös virtsateiden tutkimista varjoaineella tai virtsaputken ja virtsarakon endoskopiaa (uretroskopia ja kystoskopia).
Kuinka voin tukea koiraa, kun se ei pissaa?
On tärkeää, että koirallasi on aina tarjolla puhdasta, raikasta vettä. Lisäksi usein tehtävät pienet kävelylenkit ovat tärkeitä, jotta koirallasi on tilaisuus pissata. Myös hyvä ja laadukas koiranruoka voi olla tärkeä tekijä virtsateiden terveyden ylläpitämisessä ja koirasi vaivojen ja kipujen ehkäisyssä.
Tietyissä sairauksissa eläinlääkäri saattaa myös suositella erityistä ruokavaliota. Erikoisruoka voi tukea koirasi luonnollisia kehon toimintoja – esimerkiksi laadukkaiden proteiinien, happamoittavien ominaisuuksien, alhaisen magnesiumpitoisuuden tai alhaisen fosforipitoisuuden ansiosta.
Huomaa kuitenkin, että erikoisravinto ei paranna eikä ehkäise sairauksia. Keskustele aina eläinlääkärin kanssa koirallesi sopivasta ruokavaliosta. Erikoisravintoja löydät zooplussalta.
Lähteet:
- Wilfried Kraft / Johannes Hirschberger: Kleintierkrankheiten. Band 1. Innere Medizin, 3. Aufl., Stuttgart 2000
- Barbara Kohn / Günter Schwarz / Hans G. Niemand: Praktikum der Hundeklinik, 12. Aufl., Stuttgart 2017
- https://www.tierklinik.de
- https://vcahospitals.com
- https://www.fellomed.de